Taas on kulunut aikaa viime kirjoituksestani. on varmaan tämä taas herpaantumassa tämä innostukseni blogista. Tämä koko viikko on ollut ihan mielettömän ihana, olen tehnyt kaikkea ja vähän enemmänkin. Olen ollut melkein onnellinen, voin sen jopa myöntää, monen vuoden jälkeen.
Maanantaina tosin en tehnyt oikeastaan mitään, olin vain itsekseni kotona ja irkkasin ja katsoin televisiota, mutta tiistaina menin rakkaan kaverini kanssa Selloon ostoksille, tai oikeastaan vain katselemaan, mutta oli mukavaa. Sen jälkeen menimme meille, kaverini ei aikasemmin ollut käynyt meillä joten oli ihan mukava näyttää hänelle uutta kotia ja lähellä olevia paikkoja.
keskiviikkona en tainnut tehdä mitään erikoista, mutta torstaina pyöräilin Isoon Omenaan ja hankin kirjastokortin itselleni, sekä lainasin paljon levyjä ja yhden kirjan. Torstaina myös irkkasin ja päätettiin yhden pojan kanssa mennä elokuvaan samana päivänä heti, joten menimme katsomaan Da Vinci koodin kahdestaan. se oli todella mukavaa, poika piti minua koko leffan ajan kädestä kiinni. Päätimme sitten mennä myös toisille treffeille joskus tai nähdä taas joku päivä.
Perjantaina oli Juhannusaatto ja alkoi itse virittäytyä tunnelmaan syömällä ja katsomalla telkkaria. Kaverini tuli meille joskus neljän aikoihin, söimme ja meikkasimme ja lähdimme sitten jossain vaiheessa Helsinkiä päin. Pyörimme kaupungissa ja jatkoimme matkaamme kauppatorille, josta lähti Suomenlinnaan lauttoja. Päätimme reissata Suomenlinnaan ja ostimmekin sinne liput ja menimme lautalle. Lautalla oli kiva istua ylhäällä raikkaassa meri-ilmassa. ja kun ei kuitenkaan ollut liian kylmä eikä kuuma niin ilma oli juuri sopiva. Perillä Suomenlinnassa kävelimme sinne tänne ja sitten löysimme todella mukavan paikan aivan meren rannasta. Istuimme siinä, söimme chilipähkinöitä ja joimme lonkeroa ja viiniä. Elämäni paras juhannus. Suomenlinna oli niin ihana paikka, kun siellä on se aivan erityinen tunnelma. Rento, villi, vapaa ja romanttinen.
Päätimme Perjantaina eli eilen tämän leffa pojan kanssa että menen hänelle tänään kylään. Menin ja meillä oli todella ihanaa aikaa. Taidan olla kovin ihastunut ja niin taitaa olla hänkin. On jonkinlainen tunne, jota ei pysty kuvailla, se jota olen aina halunnut, että joku voi vain pitää minua ja turvata minua, olla hellä ja mukava. Vielä on kuitenkin yksi asia, jota hänelle en ole vielä kertonut. Se että olen mormoni, ja kun hän ei itse Jumalaan niin en tiedä miten hän asian ottaa. Toivoin että saan nopeasti asian kerrottua ja että hän voi ymmärtää.